Käyn kolmessa eri baarissa lähinnä baarimikkojen takia. Bud on tietenkin ihan ykkönen, mutta Hongdaessa minä ja Laura käydään aina Papa Gorillassa ja Zenissä. Etenkin Papa Gorillan baarimikot on helluisia. Niillä on aina jotain omaa kivaa menossa, ja ne tykkää jutella ja tanssia ja hengailla. Sain myös Lauran suosikkibaarimikon sanomaan, että olen meistä kahdesta se nätimpi. Hahahah! Aluksi se sanoi, ettei se voi päättää kun me molemmat ollaan nättejä, mutta kun tarpeeksi painosti, niin sieltä se sitten irtosi. Mahtoi sanoa kohteliaisuuttaan, mutta pitää ottaa kaikki mitä saa.

Enivei, Lauralla on ihan homona lisää kuvia baarimikoista, mutta postaan nyt omani ja myöhemmin lisäilen loputkin. Anteeksi kun olen joka toisessa, mutta aina on pakko uhrautua, että saa koko kuvan. Jostain syystä korealaiset pitää sitä outona jos haluaa kuvan vain niistä, mutta jos poseeraa niiden kanssa, niin se on ok. Aina. Poikkeuksetta.

Tatuoitu Baarimikko

Minä ja Tatuoitu. Tatuoitu on valtava. Olen ihan kääpiö siihen verrattuna. Tatuoitu on myös tosi kiva ihminen. Aikaisemmin se ei hymyillyt koskaan, mutta nykyään se on aina hyvällä tuulella.

Budin kiinalaiset baarimikot

Huomaa vaivaantuneet ilmeet!

Molemmat näistä oli aikaisemmin aina ihan älyttömän tympeitä. Sitten en pystynyt menemään Budiin pariin viikkoon, ja yhtäkkiä ne olikin ihan “oo, pitkästä aikaa!” ja pelkkää hymyä ja kedon kukkia.

Baarimikko

Ei vaatine selitystä. On se nätti.

Papa Gorillan baarimikko

Minä ja yksi Papa Gorillan baarimikoista Papa Gorillan ulkopuolella. Joskus viideltä aamulla. Tai jotain.

Zenin baarimikko

Zen on ehkä sellainen Dom x2 -kokoinen baari, mutta siellä on ainakin 10 baarimikkoa. Aina. En tiedä oisko aina tarvetta, mutta niitä on vaan monta. Ja ne on nättejä. Tämä on nätein.

Ei mulla mitään asiaakaan ole, mutta ajattelin vaan kertoa, että nyt on mun toiseksi viimeinen viikonloppu Soulissa.

Juopottelin eilen koulukavereideni ja opettajani kanssa, tänään menin Hongdaehin Lauran kanssa. Aion jatkaa putkea ainakin vielä tänään.

Mulla on vaikka mitä kivaa postattavaa, mutta jätän ne parempaan hetkeen. Tässä vaan tällainen kuva. Se on hauska. Olkaa hyvä.

Huh?!?!

Ikävä kyllä noi toiset ei näytä kuvassa yhtä kuumilta kuin minä. Lasit ja lippis on tuon randomin korealaisen kundin, ja tuo länkkärikundi oli Lauran uusi tuttavuus. Eilisessä oli lievästi katastrofin hajua ilmassa, mutta loppujen lisäksi mitään outoa ei sitten tapahtunutkaan. Hmmm…. No, viikonloppu on vasta alussa. Kyllä tässä ehtii.

No, tähän asti me ollaan tultu kyllä ihan hyvin toimeen, vaikka olenkin puhunut melko tönkösti koreaa. Jos olen väsynyt tai hermostunut, en jostain syystä osaa puhua ollenkaan. Tällä kertaa tapasimme sen jälkeen, kun olin jo joutunut puhumaan koreaa luokkakavereideni kanssa lounaan ääressä, ja olin siis jo syönyt, joten olin kohtuu freesinä.

Meidän oli tarkoitus mennä Insa-dongiin, mutta loppujen lopuksi me päädyttiin Cheonggyecheonille. Cheonggyecheon on 6 kilometrin pituinen virta, joka kaivettiin esiin joitakin vuosia sitten. Siihen oli valettu betonia sota-aikana, joten kun kaupunkikuvaa haluttiin freesata, virran esiinkaivamiseen käytettiin miljoonia euroja. Kävin virralla jo aikaisemmin keväällä, mutta siinä vaiheessa oli vielä niin harmaata ja kylmää, että en erityisemmin pystynyt nauttimaan maisemista.

Doumi

Mun doumi Sua (korealaisittain Su A). Eikö olekin söpö?! Ensimmäiseen kahteen viikkoon en tiennyt sen nimeä, mutta nyt tiedän. Sinänsä vähän noloa, mutta kun niin harvoin tulee kutsuttua ketään nimeltä, niin ei kukaan huomaa mitään. Sua on 22, eli mua nuorempi, ja se kutsuu mua koko ajan unniksi (isosiskoksi). Joka lause alkaa “unni, mitä kuuluu?”, “unni, minne mennään?”, “unni, maista tätä”, “unni, mistä tykkäät/tykkäätkö tästä/tiedätkö tämän” jne jne jne. Se on niin helluista! Se on myös minua lyhyempi, mikä on minun mielestä ihan älyttömän hassua.

Cheonggyecheonilla me istuttiin veden ääressä ja juotiin kaljaa. Me ostettiin ne kaljat jostain kämäisimmästä kaupasta ikinä, mutta se setä siellä oli tosi helluinen. Kuten sanoin, doumini ei puhu ollenkaan englantia, joten joudun puhumaan sen kanssa koko ajan koreaa. Sanoin sitten sille siellä kaupassa, että mä tarjoan ne kaljat. Se setä kysyi heti, että miten osaan niin hyvin koreaa. Käytiin sitten siinä lyhyt keskustelu opiskelusta, yliopistosta ja tietenkin Suomesta. Se oli ihan ekstaasissa, että osasin puhua koreaa. Tosin, aina ne kehuu vaikka osaisi vain kaksi sanaa, mutta tällä kertaa puhuin ihan oikeasti tosi hyvin! Hyvä minä! Olisinpa aina yhtä freesi kuin olin tänään.

Cheonggyecheon

Cheonggyecheon

Cheonggyecheon

Cheonggyecheon

Matkalla metroasemalle me mentiin Purikura-liikkeen ohi. Purikura on japanilainen lyhennys sanoista Print Club (purinto kurabu). Purikurat on niin kuin passikuvakoppeja, mutta niihin mahtuu yleensä useampi ihminen, ja kuville pystyy tekemään yhtä jos toista. Jo kuvanottovaiheessa pystyy valitsemaan useammanlaisia taustoja, ja valintavaiheessa kuvaan voi kirjoittaa tekstiä, piirtää jne.  mitä vaan keksii. Me päätettiin sitten doumini kanssa mennä ottamaan purikura-kuvia. Tässä tulos:

Purikura

Tuo kuva on vähän paska, koska se on valokuva valokuvasta, tai paremminkin tarra-arkista,  mutta on se tyhjää parempi. Minun koristelemia on noi vaatimattomamman näköiset, kun en vaan keksinyt mitä niihin piirtelisin. Doumi kirjoitteli mm. “unni, puhut hyvää koreaa”, “waaa”, “hauskaa”, “söpöä” ja kaikkea muuta jännää, mitä en ymmärrä. Oli tosi hauskaa, ja harmittaa, etten olen käynyt muidenkin kavereiden kanssa. Pitänee korjata asia vielä kun ehtii.

Ensi viikolla menemme doumin kanssa shoppailemaan Apgujeongiin ja sitten juomaan kaljaa. Hyvä. Puhun aina parempaa koreaa pienissä pörinöissä.

Kyllä. Baarimikot on saaneet osansa suomalaisista, blondeista tytteleistä jo aikaisemmin. Semmoisista, jotka pitävät Budia kantiksenaan, käyvät Kyung Hee yliopistoa ja tykkäävät baarimikoista. Sound familiar?

No, joillekin olen saattanut valittaa sitä, että ensin Planeetta lähti armeijaan, ja sitten Baarimikko lähti Filippiineille. Pari viikkoa sitten Baarimikon hyvästeltyäni tuli mieleen, että sellainen jännä kuvahan on olemassa, enkä ole vieläkään nähnyt sitä. Löysin sen googlaamalla “south korea hoegi bud”, mikä tuntuu vähän liiankin helpolta. Mut siihen se napsahti sivun ylälaitaan.
Lo and behold!
Toisaalta olen helpottunut, ettei oltu ainoita jotka vainosi baarimikkoja (tosin taisin meidän porukasta olla se ainut…), mutta toisaalta se on jollain tavalla vielä perverssimpää.
Aish, mulla on ikävä Planeettaa. Ja Anua. Ja kaljan juomista Budissa.

Relevanttia tämä kaikki on siksi, että mulla on kuvia! Laura, englantia opettava kaverini, kantaa jostain syystä aina kameraa matkassa, ja tällä kertaa se oli kovassa käytössä. Yhteensä paristakymmenestä kuvasta olen varmaan joka toisessa ja joka kerta sama ilme naamalla. Hyi hitto. Huomaa, että olin nauttinut lievästi alkoholia, enkä erityisesti nauti kuvissa poseeraamisesta. Ei ikinä enää.

Me aloitettiin ilta juomalla kaljaa Hongdae Parkissa. Me istuttiin kahden soittajakundin vieressä, jotka esitti jopa omia biisejään.  Sen lisäksi jotkut randomit itäeurooppalaiset kundit tuli kysymään, että työskennelläänkö me USA:n armeijalle. Me sanottiin olevamme venäläisiä vakoojia. Se ei uskonut. Ei sitä, että ei oltais vakoojia, vaan sitä, että me ollaan venäläisiä. Weird, much?

Puiston jälkeen me siirryttiin Papa Gorillaan. Se on aivan kamala baari ja yleensä täynnä länkkäreitä, mutta baarimikot on söpöjä ja juomat liian halpoja. Shotti vodkaa tai tequilaa maksaa euron, kalja 1,5 euroa, drinksut 2 euroa, ja jos oikein janottaa, voi ostaa ämpärillisen cocktailia vaivaisella 7 eurolla. Nam! Niinkin kämäiseksi baariksi tiskin takana pyörii yleensä vähintään 6 baarimikkoa (joista yksi on jopa länkkäri), ja silloin kun tiskin takana ei ole tarpeeksi tekemistä, baarimikot joko tanssivat tai istuskelevat muuten baarin puolella. Mikäs sen mukavempaa katseltavaa.

Papa Gorillan baarimikot

Lippispäinen baarimikko on ihan mielettömän hyvä tanssimaan. Ja jostain syystä sillä on aina jotain kavereita, jotka osaa tanssia juuri samat kuviot kuin se. Tällä kertaa yksi toinenkin baarimikko tanssahteli lippispäisen matkassa: ehkä maailman viileintä. Oikealla oleva näytti mun mielestä ihan Super Juniorin Yesungilta, mutta ehkä Katriina voi arvioida uusiksi…

Viimeksi Papa Gorilla oli aivan tupaten täynnä länkkäreitä (eikä pelkästään siksi, että me mentiin sinne koko vaihto-oppilasporukan voimin), mutta perjantaina siellä oli oikein mukava sekoitus länkkäreitä ja korealaisia. Korealaiset oli vielä erityisen sööttejä tällä kertaa. Korealaisista kundeista huomaa ihan älyttömän helposti, että ketkä pitävät ulkomaalaisista tytöistä ja ketkä eivät. Ulkomaalaisista pitiviä kundeja on kahdenlaisia: 1. predator eyes, eli ne jotka löytävät ulkomaalaiset vaikka minkälaisesta ruuhkasta ja käyvät kiinni sillä sekunnilla kun erehdyt katsomaan sinne päin, ja 2. ne joille pitää hymyillä ensin, mutta jotka ensimmäisen hymyn ja katsekontakin jälkeen ei muuta teekään kuin tuijottaa ja hymyilee. Me onneksi tavattiin vain noita jälkimmäisiä. Siellä oli sellainen kolmen kundin porukka, joista yhtä naitettiin kahden kundin voimin jollekin tytölle. Syykin selvisi myöhemmin: se kundi oli ilmeisesti oikein näyttelijä, “uusi kasvo”, niin kuin ne sanoo täällä niistä, jotka odottaa vielä läpimurtoa. Laura oli epäileväinen, mutta minä tiesin paremmin. Tapasin aikaisemmin keväällä aamiaisen parissa yhden tosi hyvin japania puhuvan kundin, jonka kaveri vannoi, että se on näyttelijä. Itsehän kutsuin sitä valehtelijaksi koko aamun, mutta sitten kun naveroin (=googlasin) sen myöhemmin, niin jumaliste, totta se puhui! Kuvia Näyttelijästä (v1.0) löytyy täältä, jos jotakuta kiinnostaa. Enivei, Laura olisi ollut kiinnostunut Näyttelijästä (v2.0), ja Näyttelijän kaveri olisi ollut kiinnostunut Laurasta. Näyttelijän kaveri oli ihan vitun hueg, ainakin 2-metrinen tai jotain!

And they say that the crazy looking one is supposed to be an actor...

Hueg!!!111

Siellä oli myös kundi joka näytti mun mielestä SHINeen Onew’lta. Siksi oli ihan pakko kutsua se luo ja ottaa kuva. Tosin sunnuntaina näin yhden kundin, joka olisi voinut olla vaikka Onew’n ilkeä kaksoisveli,  joten tämän toisen kundin yhdennäköisyys tipahti silmissä.

Onew

Papa Gorillan jälkeen me suunnattiin Zeniin, koska Zenissä on söpöjä baarimikkoja. Sellaisia oikein nörttimäisiä, mutta söpöjä. Se söpöin niistä ei ollut paikalla, mutta onneksi niitä on monta. Meno Zenissä oli kohtuuhiljaista, mutta sitäkin oudompaa. Yksi korealainen porukka tahtoi ihan välttämättä istua meidän kanssa, ja kaksi matkailevaa länkkärikundia yritti iskeä meitä. Sen lisäksi yksi Zenin baarimikoista nauroi perseensä ruvelle, kun se katsoi minun ja Lauran pelaavan dartsia. Siellä oli myös yksi korealainen kundi Uudesta-Seelannista, joka otti paitansa pois kun sitä pyysi näyttämään sen tatuointeja. Lauralla on muistaakseni treffitkin sen kanssa tällä viikolla… Ja kaikki tämä vaikka siellä oli ehkä 20 ihmistä siinä vaiheessa. Aina sattuu ja tapahtuu.

Laura ja Zenin baarimikko

Zenistä ulostautuessamme kello oli jo vähintään viisi, joten tekstasin yhdelle kundille, jonka olin tavannut joitakin viikkoja aikaisemmin, kun me vietettiin Anun ja Minnan kanssa Anun viimeistä viikonloppua Koreassa. Busan ja Nami olivatkin juuri siinä samaisessa baarissa, jossa tavattiin aikaisemmin, joten me sovittiin tapaavamme baarin ulkopuolella. Tavanomaisiin korealaisiin kundeihin verrattuna Busan ja Nami on ihanan normaaleja. Ei ollenkaan päällekäyviä eikä muutenkaan omituisia. Me mentiin syömään kanaa ja juomaan lisää kaljaa (oi miksi?!).

Nami ja Busan

Namin oikea nimi siis on Nami (tai korealaisittain Nam I). Busan on Busan siksi kun se tulee Busanista, enkä koskaan muista kuulleeni sen nimeä. Nami puhuu paskaa englantia ja Busan vielä huonompaa, mutta jostain syystä niiden kanssa pärjää myös ne,  jotka ei puhu koreaa. Tosin nykyäänhän puhun siis niin älyttömän hyvää koreaa, että ihan sama puhuuko toinen englantia vai ei .

Loppuun vielä kuva väsyneestä Busanista. Kuvaa hyvin meidän kaikkien fiilistä siinä vaiheessa. Taustasta näkee, että aurinko on noussut aikoja sitten. Kello taisi olla jotain seitsemän siinä vaiheessa kun me hyvästeltiin toisemme metroasemalla.

Väsynyt Busan

Soulin yöelämä on niin hemmetin rankkaa.

Jos jonakin päivänä kyllästyy tismalleen samannäköisiin tylsiin naamoihin, jotka tulevat vastaan joka päivä, tai kyllästyy siihen, että jokainen vastaantulija tuijottaa kuin olisi sirkusapina, kannattaa suunnata Hongdaehin. En voi luvata, ettei kukaan tuijottaisi, mutta sitä tulee tuijotettua takaisin vähintään yhtä paljon. Ellei enemmän.

Ainoa huono puoli Hongdaessa on se, että sinne on metrollakin matkaa 45 minuuttia. Se tarkoittaa sitä, ettei sinne ihan tyhjän takia jaksa aina lähteä, vaikka metromatkailu niin hiton halpaa onkin.

Ihan eniten on tullut vietettyä aikaa puistossa. Siellä on mukava viettää aikaa niin päivisin kuin iltaisinkin. Etenkin viikonloppuisin puistoon kokoontuu kaikenlaisia esiintyjiä ja soittajia, jotka viipyvät puistossa jopa aamuun asti. Ja jos kiinnostaa nähdä Soulin friikeimpiä kundeja, tatuoituja, lävistettyjä, hiuksensä värjänneitä ja jänniä kampauksia harrastavia kundeja, this is the place to go.

Hongdae Park

Hongdae Park

Hongdae on myös tunnettu kaikenlaisista jännistä pikkukaupoista. Siellä voi ostaa itsensä helposti rutiköyhäksi, joten kovin usein ei kannata mennä. Kaikki viileimmät kaupat löytyvät Hongdaesta, kuten Sakun ja Kinki Robot. Jos nämä kaupat ei ime sua kuiviin, niin aina on kaikki ne pienet halpaliikkeet, joihin niihinkin saa uppoamaan hyvän summan, jos oikein innostuu.

Ostoskatu

Ostoskatu

Kuten jo mainitsin, Hongdae on yksi Soulin boheemeimmista alueista. Ymmärtääkseni Hongik yliopiston tarjontaan kuuluu niin musiikkia, taidetta kuin tanssiakin, ja se näkyy niin ilmapiirissä kuin ympäristössäkin. Kaikki seinäpinta on täynnä graffiteja ja seinämaalauksia, eikä ihan mitään turhia töhryjä.

Taidekeskus

Taidekeskuksen seinä

Seinämaalaus

Pylväs

Pylväs

Pylväs

Pylväs

Väripäät

Seepra...

... ja tyttö

Pukki ja pingviinit o_O

Mun vieraslista oli lievästi omituinen ja rönsyilevä. Ensinnäkin sain vieraakseni kaksi suomalaista kundia, joita en sitten tavannutkaan vasta kuin tunti ennen bileiden alkua. Vaasalaisen kaverit Suomesta tuli Koreaan viikoksi, ennen kuin he vaasalainen matkassaan jatkoivat reissua Japaniin ja siitä vielä Thaimaaseen. Sitten kutsulistalla oli mun korealaiset kaverit July ja Je Eun, luokkakaverini Marx, tuttuni koulun asuntolasta, belgialainen Simon ja eräs rasittava ranskalainen, jonka nimeä en koskaan muista, sekä ranskalaisen aasialaiset kaverit. Laura ei päässyt tulemaan, koska se oli niin krapulassa ja väsynyt edellisen illan Kanada-päivän juhlimisen takia.

Ilta sujui joka tapauksessa oikein rattoisasti. Ja Bud nettosi hyvin mun synttäreistä. En uskalla edes kuvitella kuinka monta kymmentä tuhatta Budin kassaan vilahti tuona iltana.

Julyn mukaan korealaiseen synttäriperinteeseen kuuluu, että sankarille sekoitetaan joku superällöttävä drinksu. Yleensä kaljaa, sojua ja jotain muuta litkua + pala synttärikakkua. Itse onneksi pääsin pelkällä kaljalla, sojulla ja mukamas appelsiinilta maistuvalla vitamiinijuomalla. Tässä tulos:

ennen

jälkeen

Je Eun ja July

Olli ja Anu

Minä ja Marx

Belgialainen Simon

Mun kamera simahti tosiaan kesken illan, joten muiden kameroissa on paljon enemmän hyviä kuvia. Mutta jospa näistä edes jonkinlainen tunnelma välittyy.

Budin jälkeen me siirryttiin takseilla Hongdaehin juomaan ja syömään lisää. Olin onnellisesti kotona joskus kahdeksalta, ottaakseni koko illan uusiksi vielä lauantainakin…

Mut ennen sitä. Olin viime perjantaina klubbailemassa Hongdaessa ja oli jostain syystä ihan helvetin tylsää. Yleensä siellä tulee roikuttua jopa aamu kymmeneen, mutta nyt koti-ikävä iski jo ennen sitä. Minä ja englantia opettava kaverini Laura oltiin matkalla aamiaiselle, kun katson siinä yhtäkkiä, että kylläpä yksi kundi näyttää ihan F.T. Islandin Lee Hongkilta. Teille tuo ei tietenkään sano yhtään mitään, mutta ne on yksi suosituimpia bändejä, etenkin siksi, että ne soittaa soittimia ihan itse. No, enivei, sehän on helvetti vie Lee Hongki. Ja sen mukana ei olekaan mikään tyhjänpäiväinen starba. Se on mun suosikki Simon Dominic Supreme Teamista! Woooooo!

Mun kaverini ei tietenkään tunnista koko tyyppejä, mut kyllä sekin sitten tajuaa että on kyse julkkiksista kun ihmiset alkaa napsia kuvia kännyköillä sun muilla. Me lähdetään stalkkaamaan niitä ihan viileinä, eikä ne kiinnitä meihin mitään huomiota kun me ollaan ulkomaalaisia, enkä mä usko että ne ajattelisi meidän tietävän ketä ne on. Niillä on mukana joku nainen ja yhtäkkiä se nainen kysyy, että tiedänkö kuka Simon Dominic on. Sanon, että tietenkin, olen fani. Siinä vaiheessa se kysyy mistä mä olen, ja kerron olevani Suomesta. Lee Hongki kurottaa sen naisen takaa ja kysyy “ai Suomestako?”. Uuuh. Simon Dominic’kin kääntyy sieltä edeltä meihin päin, jolloin solkotan sille, että rakastan sitä. Hehe. Sitten se kättelee mua ja ne pysähtyy yhden ravintolan eteen. Siihen tulee jotain toisia ihmisiä ja ne ottaa kuvia Simonin kanssa. Ne on jo suunnilleen menossa sisälle kun kysyn, että olisiko vielä yksi kuva ok. Saan sitten viimeisen kuvan ennen kuin ne katoaa sisälle. Ja jotta kenenkään ei tarvi sanoa “pic or not true”, niin mullahan on se kuva.

Simon Dominic

Ignooratkaa tuo räjähtäneen näköinen blondi vasemmalla. Puolustuksekseni sanon, että kello oli päälle viisi aamulla, olin ollut tuntikausia hikisessä klubissa ja olin lievässä tärinätilassa, kun tapasin oikeasti sen ainoan julkkiksen jonka tosi kovasti halusin nähdä.

Niille, joille Simon Dominic tai Supreme Team ei sano mitään, niin tässä pari linkkiä Youtubeen. Näätte, että se on se sama mies! Sama mies! Uskokaa pois! Simon Dominic! Woooooooo!
Supreme Team – Step Up
Supreme Team – Dang Dang Dang

Enivei, olihan sitten jännää porukkaa siellä! Niin älyttömästi ulkomaalaisia, että ei mitään järkeä. Olen aina yhtä shokissa suurista määristä ulkomaalaisia, koska olen niin tottunut näkemään pelkkiä korealaisia kaiken aikaa. Mun seurana oli siis pelkkiä ulkomaalaisia englannin opettajia, vanha tuttuni amerikkalainen Laura ja sen uusi tuttavuus brittiläinen Jacob. Me hengailtiin myös on-off kolmen irlantilaisen opettajan kanssa.

Laura

Tässä vaiheessa oltiin vielä sopivan hyvässä kuosissa (paitsi minä jolla oli tappava krapula, mutta siitä toiste). Porukkaakin oli vielä silleen järkevissä mitoissa, toisin kuin sitten loppuillasta. Ensimmäiset kaksi tuntia me vain lähinnä tsekkailtiin korealaisia kundeja, joita olikin siellä pilvin pimein. Törkeän hyvännäköisiä. Harmi etten ollut humalassa, koska olisin saanut niin hyvää blogin täytettä…

Jacob

Tässä Jacob vähän myöhemmin illalla, muistaakseni Jäger-jonossa. Jacob oli tullut Koreaan vasta joku viikko sitten, ja Laura oli sattunut törmäämään siihen klubbailemassa. Kai. Jacob oli meille juuri oikeanlaista seuraa, koska me kaikki tsekkailtiin korealaisia kilpaa. Jacob ei ilmeisesti aikaisemmin ollut pitänyt aasialaisista tytöistä, mutta täällä ne olivat iskeneet suoraan sydämeen.

Bromance

Nämä kundit istui meidän naapurissa ensimmäiset pari tuntia. Melkein koko sen ajan tuo yksi kundi makoili tuon toisen sylissä. Bromance, whoo-hoo!

P.S: Sylissä maannut kundi oli kuuma. Superkuuma. Harmi kun ei ole kuvaa.

Söpöt lapset

Nämä söpöt lapset oli meidän naapureina myös melkein koko valoisan ajan. En ole täysin varma oliko ne edes korealaisia, koska kun kokeilin puhua niille koreaa, ne näytti tosi hämmentyneiltä. Tyyli on totaalisen japanilainen, niin saattoi ne japanilaisiakin olla. Musta ne oli vaan niin sööttejä. Katso nyt, söpöjä lapsia!

Kasa

Tällaiset kasat oli tuttu näky jossain vaiheessa iltaa. Korealaiset on siitä jänniä, että ne voi nukkua ihan missä vaan. Eikä niitä selkeästi pelotakaan. No, nää ei siis nukkuneet, mutta oli joka tapauksessa söpö kasa.

Bileet!!

Bileet!!!

Nyt päästään siihen parhaaseen osaan! Taisin mainita että paikka siis aivan kuhisi kuumia kundeja. Olin humalassa vain tosi vähän aikaa, joten montaa kuvaa ei ole tarjota, mutta tässä siis Katriinalle silmänruokaa. Tosin en tiedä miten nämä osuu makuhermoihin, koska kaikki kuvat on vähän semmoisesta jännemmistä kundeista. Siellä oli tosi vähän ketään tavallisia korealaisia, ja kajaali silmissä oli ihan tavallinen näky.

P.S: Kuvien ottaminen vaati verta, hikeä ja kyyneliä. Erikoiset kundit ei selkeästikään pidä valokuvista.

Parhain viimeisenä!

Meikattuja poikia!

Jos ignoroi tuon eteen hyökänneen omituisen kundin, niin noi takana olevat meikatut pojat olivat aivan ihania. Niitä oli jotain seitsemän ja kaikki toistaan jännemmän näköisiä. Paras niitä oli G-Dragon look-a-like, josta onneksi kuva tuonnempana. Huomaa myös kapinallinen poseeraustapa. Ihania lapsia!

Awkward

Jacobin mukaan tämä näytti supervaivaantuneelta jälkikäteen. Näyttää vaivaantuneelta myös kuvassa.

Ihanat pojat

Laura kävi kuumana pitkätukkaan.

Key

Ok. Googlatkaa heti “shinee key” niin saatte sieltä kuvahausta tämän kundin. Olin oikeasti melkein lattialla kun näin tämän. Miten joku voi näyttääkään niin paljon joltain julkkikselta. Tai ehkä se oli Key. Ja sillä on meikkiä! Ihana!

G-Dragon

Tässä vaiheessa alkoi mennä vaikeaksi, kun katsokaa nyt! Ihanan älytön! Kutsuin sitä koko ajan G-Dragoniksi, vaikka se ei varmaan olisi arvostanut sitä. On vaan niin huvittavaa, kun tuollainen pikkupoika vetää noin mieletöntä tyyliä. Pakko sanoa, että toimii silti mulle. Ihana pose!

P.S: Kyllä, tuo tatuointi on oikea. Holy shit!

Dimples

Mun suosikki, Hymykuopat! Ne nyt ei näy kovin hyvin tuossa kuvassa, mutta sillä oli siis niin syvät hymykuopat kuin olla ja voi! Ja olen heikkona söpöihin hymyihin.

Kuvaamatta jäi vaikka sun minkälaista kundia, eniten jäi kyllä harmittamaan Scarf (kyllä, nämä lempinimet on aivan helmiä!), joka ei karannut meiltä pelkästään kerran, vaan kahdesti. Se oli sellainen pitkä ja laiha mallin näköinen kundi, jolla oli sellainen valtava pinkki huivi kaulan ympärillä. Sidottuna silleen, että se näytti aivan joltain aristokraatilta. To die for! Mut aina pitää olla yksi, joka pääsee karkuun. On sitten kalajuttuja kerrottavaksi.

Kirsikankukat ovat myös totaalisen myöhässä tänä vuonna. Niiden olisi pitänyt kukkia jo kuun alussa, mutta edes nyt ei ole vielä kaikki puut kukassa. Kävin kuitenkin testaamassa onneani kirsikankukkafestareilla Han-joen varrella. Ilma oli synkeä, mutta hikinen, ja kaikkialla oli ihan helvetisti ihmisiä, vaikkei tosiaan ollut kummoinen sää, eikä puutkaan kukkineet vielä kunnolla.

Kerroin myöhemmin sosiologian opettajalleni, että menin sinne yksin ja se oli täysin shokissa. Kuulema kirsikankukat pitäisi nähdä ehdottomasti kundin kanssa! Minkä huomasi kyllä. Siellä ei ollut mitään muuta kuin perheitä ja pariskuntia. Sit kun siellä vielä sai vuokrata pyöriä, niin näin sitten semmoisia tandem-pyörällä ajavia pariskuntia, joilla oli parihupparit. Ensin oksetti. Sitten ajattelin, että ne on tosi helluisia. Sit taas alkoi oksettaa. Korealaiset pariskunnat on niin ällösöpöjä, että ei sitä edes tiedä mitä niistä ajattelisi.

Kamerani on tunnetusti ihan paska, eikä tuolla valoakaan ollut kovin hyvin, joten ei ehkä näytä kovin kummoisilta nuo kuvani, mutta on ne tyhjää parempi.